valutama
- (taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta valuta
- (taivutusmuoto) monikon lokatiivimuoto sanasta valuta
- (taivutusmuoto) monikon instrumentaalimuoto sanasta valuta
valutama (inf valutada, yks 3 valutab)
- särkeä, kivistää, pakottaa jms.
- mu pea valutab – päätäni särkee
- lapsel hakkas pea valutama – lapsella tuli pää kipeäksi
- valutama Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
- valutama sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)