SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

vanha (9) (komparatiivi vanhempi, superlatiivi vanhin) (taivutus)

  1. korkeaikäinen, kauan elänyt, iältään suuri
    Isäni on jo hyvin vanha, äitiä paljon vanhempi, melkein jo vanhus.
  2. pitkään olemassa tai käytössä ollut
    Pekka ajaa vanhalla autonromulla.
    Matin vanha auto on museorekisterissä.
  3. aiempi, entinen
    Vanha asunto meni vaihdossa.
  4. pitkäaikainen, kauan jossain asemassa ollut
    Tässä on vanha kaverini Tauno
  5. ikäinen
    Kuuden vanhana menin uimakouluun.

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

VastakohdatMuokkaa
  • [1] pitkään elänyt: nuori
  • [2, 3, 4]: uusi
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

ikivanha, pikkuvanha, uusvanha, vanhaemäntä, vanhainkoti, vanhaisäntä, vanhakaupunki, vanhapiika, vanhapoika, vanhojenpäivä

SubstantiiviMuokkaa

vanha (9)[1]

  1. kokemuksiltaan tai iältään vanha henkilö
    Kyllä vanha tietää ja osaa.

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vanha vanhat
genetiivi vanhan vanhojen
(vanhain)
partitiivi vanhaa vanhoja
akkusatiivi vanha;
vanhan
vanhat
sisäpaikallissijat
inessiivi vanhassa vanhoissa
elatiivi vanhasta vanhoista
illatiivi vanhaan vanhoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vanhalla vanhoilla
ablatiivi vanhalta vanhoilta
allatiivi vanhalle vanhoille
muut sijamuodot
essiivi vanhana vanhoina
translatiivi vanhaksi vanhoiksi
abessiivi vanhatta vanhoitta
instruktiivi vanhoin
komitatiivi vanhoine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

  • adjektiivista vanha

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

KarjalaMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

vanha

  1. vanha

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • vanha Karjalan kielen verkkosanakirjassa

LähteetMuokkaa

Karjala:
  • Karjalan kielen verkkosanakirja / toimittanut: Marja Torikka ; verkkosovellus: Jari Vihtari. Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2009.
Karjalan kielen verkkosanakirja

Komea

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9