Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vankkuus (40)

  1. se, että on vankka

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑŋkːuːs/
  • tavutus: vank‧kuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vankkuus vankkuudet
genetiivi vankkuuden vankkuuksien
partitiivi vankkuutta vankkuuksia
akkusatiivi vankkuus;
vankkuuden
vankkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi vankkuudessa vankkuuksissa
elatiivi vankkuudesta vankkuuksista
illatiivi vankkuuteen vankkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vankkuudella vankkuuksilla
ablatiivi vankkuudelta vankkuuksilta
allatiivi vankkuudelle vankkuuksille
muut sijamuodot
essiivi vankkuutena vankkuuksina
translatiivi vankkuudeksi vankkuuksiksi
abessiivi vankkuudetta vankkuuksitta
instruktiivi vankkuuksin
komitatiivi vankkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vankkuude-
vahva vartalo vankkuute-
konsonantti-
vartalo
vankkuut-

Etymologia muokkaa

sanan vankka vartalosta vankk- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa