vankkuus

Suomi

Substantiivi

vankkuus (40)

se, että on vankka

Ääntäminen

IPA: /ˈʋɑŋkːuːs/
tavutus: vank‧kuus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vankkuus	vankkuudet
genetiivi	vankkuuden	vankkuuksien
partitiivi	vankkuutta	vankkuuksia
akkusatiivi	vankkuus; vankkuuden	vankkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	vankkuudessa	vankkuuksissa
elatiivi	vankkuudesta	vankkuuksista
illatiivi	vankkuuteen	vankkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vankkuudella	vankkuuksilla
ablatiivi	vankkuudelta	vankkuuksilta
allatiivi	vankkuudelle	vankkuuksille
muut sijamuodot
essiivi	vankkuutena	vankkuuksina
translatiivi	vankkuudeksi	vankkuuksiksi
abessiivi	vankkuudetta	vankkuuksitta
instruktiivi	–	vankkuuksin
komitatiivi	–	vankkuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	vankkuude-
vahva vartalo	vankkuute-
konsonantti- vartalo	vankkuut-

Etymologia

sanan vankka vartalosta vankk- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on vankka

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

vankkuus Kielitoimiston sanakirjassa