Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

varikko (4-A)[1]

  1. sotamateriaalin varastoalue
  2. huolto- ja kunnostuspaikka tai -alue
  3. (autourheilu) radan sivussa oleva erillinen alue, johon kilpailijat pysähtyvät tankkaamista, renkaiden vaihtoa tai muuta huoltoa varten

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑrikːo/
  • tavutus: va‧rik‧ko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi varikko varikot
genetiivi varikon varikoiden
varikoitten
varikkojen
partitiivi varikkoa varikkoja
varikoita
akkusatiivi varikko;
varikon
varikot
sisäpaikallissijat
inessiivi varikossa varikoissa
elatiivi varikosta varikoista
illatiivi varikkoon varikkoihin
varikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi varikolla varikoilla
ablatiivi varikolta varikoilta
allatiivi varikolle varikoille
muut sijamuodot
essiivi varikkona varikkoina
varikoina
translatiivi varikoksi varikoiksi
abessiivi varikotta varikoitta
instruktiivi varikoin
komitatiivi varikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo variko-
vahva vartalo varikko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

ajoneuvovarikko, asevarikko, bussivarikko, lentovarikko, linja-autovarikko, lääkintävarikko, suojeluvarikko, takavarikko, talousvarikko, varikkobussi, varikkokäynti, varikkomies, varikkopysähdys, varikkosuora

Aiheesta muualla muokkaa

  • varikko Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A