varisteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavaristeleminen (38)
- teonnimi verbistä varistella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | varisteleminen | varistelemiset |
genetiivi | varistelemisen | varistelemisten varistelemisien |
partitiivi | varistelemista | varistelemisia |
akkusatiivi | varisteleminen; varistelemisen |
varistelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | varistelemisessa | varistelemisissa |
elatiivi | varistelemisesta | varistelemisista |
illatiivi | varistelemiseen | varistelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | varistelemisella | varistelemisilla |
ablatiivi | varistelemiselta | varistelemisilta |
allatiivi | varistelemiselle | varistelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | varistelemisena (varistelemisna) |
varistelemisina |
translatiivi | varistelemiseksi | varistelemisiksi |
abessiivi | varistelemisetta | varistelemisitta |
instruktiivi | – | varistelemisin |
komitatiivi | – | varistelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | varistelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
varistelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi varistella + johdin -minen