varoitteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavaroitteleminen (38)
- teonnimi verbistä varoitella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | varoitteleminen | varoittelemiset |
genetiivi | varoittelemisen | varoittelemisten varoittelemisien |
partitiivi | varoittelemista | varoittelemisia |
akkusatiivi | varoitteleminen; varoittelemisen |
varoittelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | varoittelemisessa | varoittelemisissa |
elatiivi | varoittelemisesta | varoittelemisista |
illatiivi | varoittelemiseen | varoittelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | varoittelemisella | varoittelemisilla |
ablatiivi | varoittelemiselta | varoittelemisilta |
allatiivi | varoittelemiselle | varoittelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | varoittelemisena (varoittelemisna) |
varoittelemisina |
translatiivi | varoittelemiseksi | varoittelemisiksi |
abessiivi | varoittelemisetta | varoittelemisitta |
instruktiivi | – | varoittelemisin |
komitatiivi | – | varoittelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | varoittelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
varoittelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi varoitella + johdin -minen