varsinainen

SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

varsinainen (38) (komparatiivi varsinaisempi, superlatiivi varsinaisin) (taivutus [luo])

  1. pääasiallinen, tarkoitettu, haluttu
    Halu mennä ja varsinainen meneminen ovat kaksi eri asiaa.
    Lemmenjoki on tunnettu juuri kullankaivustaan. Varsinainen kulta-alue sijaitsee Lemmenjokilaaksossa.
  2. (vahventavana ilmauksena) todellinen
    Sinähän varsinainen ihmemies olet!

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋɑrsiˌnɑi̯nen/
  • tavutus: var‧si‧nai‧nen

TaivutusMuokkaa

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi varsinainen varsinaiset
genetiivi varsinaisen varsinaisten
varsinaisien
partitiivi varsinaista varsinaisia
akkusatiivi varsinainen; varsinaisen varsinaiset
sisäpaikallissijat
inessiivi varsinaisessa varsinaisissa
elatiivi varsinaisesta varsinaisista
illatiivi varsinaiseen varsinaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi varsinaisella varsinaisilla
ablatiivi varsinaiselta varsinaisilta
allatiivi varsinaiselle varsinaisille
muut sijamuodot
essiivi varsinaisena varsinaisina
translatiivi varsinaiseksi varsinaisiksi
abessiivi varsinaisetta varsinaisitta
instruktiivi varsinaisin
komitatiivi varsinaisine

EtymologiaMuokkaa

sanasta varsi[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 338. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.