vasto

Suomi

Verbi

vasto

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä vastoa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä vastoa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä vastoa

Espanja

Adjektiivi

vasto m., vasta f. (monikko vastos m., vastas f.)

1. laaja, avara

Aiheesta muualla

• vasto Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

Italia

Adjektiivi

vasto m., vasta[luo] f. (monikko vasti[luo] m., vaste[luo] f.)

1. avara, laaja

Latina

Adjektiivi

vastō

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin datiivimuoto sanasta vastus
2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin ablatiivimuoto sanasta vastus
3. (taivutusmuoto) yksikön neutrin datiivimuoto sanasta vastus
4. (taivutusmuoto) yksikön neutrin ablatiivimuoto sanasta vastus

Verbi

vastō (I) (akt. prees. inf. vastāre,ind. perf. y. 1. p. vastāvī, part. perf. vastātus) (taivutus[luo])

1. tuhota

Portugali

Adjektiivi

vasto m., vasta[luo] f. (monikko vastos[luo] m., vastas[luo] f.)

1. laaja, valtava