SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

vastuu (17)

  1. se, että jonkun täytyy vastata jostakin, ottaa jonkin asian toteutumisesta syy niskoilleen
    Olen vastuussa hänestä.
    Rehellinen ei voi välttää vastuuta.
  2. (monikollinen) se, minkä joku tai jokin on vastuullinen maksamaan
    Suomen vastuut Espanjan tukipaketissa

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋɑst̪uː/
  • tavutus: vas‧tuu

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vastuu vastuut
genetiivi vastuun vastuiden
vastuitten
partitiivi vastuuta vastuita
akkusatiivi vastuu;
vastuun
vastuut
sisäpaikallissijat
inessiivi vastuussa vastuissa
elatiivi vastuusta vastuista
illatiivi vastuuseen vastuisiin
(vastuihin)
ulkopaikallissijat
adessiivi vastuulla vastuilla
ablatiivi vastuulta vastuilta
allatiivi vastuulle vastuille
muut sijamuodot
essiivi vastuuna vastuina
translatiivi vastuuksi vastuiksi
abessiivi vastuutta vastuitta
instruktiivi vastuin
komitatiivi vastuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vastuu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

edesvastuu, hallitusvastuu, omavastuu, osavastuu, päävastuu, tulosvastuu, tuotevastuu, vastuualue, vastuuhenkilö, vastuuministeri, vastuunalainen, vastuuntunne, vastuuntunto, vastuuvakuutus, vastuuvapaus, virkavastuu, väestövastuu, yhteisvastuu

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • vastuu Kielitoimiston sanakirjassa
  • vastuu Tieteen termipankissa