vaula
![]() |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavaula (9)
- vitsasta tehty lenkki
- – – ovien yläpuolella rippui seppeleitä ja vauloja – – (E. Marlit (suom. tuntematon): Amtmannin Maria, 1883)
- mikä tahansa vaulojen suvun (Asarina) kasvi
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vaula | vaulat |
genetiivi | vaulan | vaulojen (vaulain) |
partitiivi | vaulaa | vauloja |
akkusatiivi | vaula; vaulan |
vaulat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vaulassa | vauloissa |
elatiivi | vaulasta | vauloista |
illatiivi | vaulaan | vauloihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vaulalla | vauloilla |
ablatiivi | vaulalta | vauloilta |
allatiivi | vaulalle | vauloille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vaulana | vauloina |
translatiivi | vaulaksi | vauloiksi |
abessiivi | vaulatta | vauloitta |
instruktiivi | – | vauloin |
komitatiivi | – | vauloine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vaula- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Käännökset
muokkaa2. Asarina-suvun jäsen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.