verabrede

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verabreden
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verabreden
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä verabreden
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä verabreden