verabredete

Saksa

Verbi

verabredete

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verabreden
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä verabreden
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verabreden
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä verabreden
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta verabredet (joka on partisiipin perfekti sanasta verabreden)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta verabredet (joka on partisiipin perfekti sanasta verabreden)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta verabredet (joka on partisiipin perfekti sanasta verabreden)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta verabredet (joka on partisiipin perfekti sanasta verabreden)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta verabredet (joka on partisiipin perfekti sanasta verabreden)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta verabredet (joka on partisiipin perfekti sanasta verabreden)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta verabredet (joka on partisiipin perfekti sanasta verabreden)