veranlasste

Saksa

Verbi

veranlasste

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä veranlassen
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä veranlassen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä veranlassen
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä veranlassen
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta veranlasst (joka on partisiipin perfekti sanasta veranlassen)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta veranlasst (joka on partisiipin perfekti sanasta veranlassen)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta veranlasst (joka on partisiipin perfekti sanasta veranlassen)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta veranlasst (joka on partisiipin perfekti sanasta veranlassen)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta veranlasst (joka on partisiipin perfekti sanasta veranlassen)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta veranlasst (joka on partisiipin perfekti sanasta veranlassen)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta veranlasst (joka on partisiipin perfekti sanasta veranlassen)