verarmte

Saksa

Verbi

verarmte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verarmen
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä verarmen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verarmen
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä verarmen
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta verarmt (joka on partisiipin perfekti sanasta verarmen)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta verarmt (joka on partisiipin perfekti sanasta verarmen)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta verarmt (joka on partisiipin perfekti sanasta verarmen)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta verarmt (joka on partisiipin perfekti sanasta verarmen)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta verarmt (joka on partisiipin perfekti sanasta verarmen)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta verarmt (joka on partisiipin perfekti sanasta verarmen)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta verarmt (joka on partisiipin perfekti sanasta verarmen)