verarmten

Saksa

Verbi

verarmten

(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä verarmen
(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä verarmen
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä verarmen
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä verarmen
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta verarmt (joka on partisiipin perfekti sanasta verarmen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta verarmt (joka on partisiipin perfekti sanasta verarmen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta verarmt (joka on partisiipin perfekti sanasta verarmen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta verarmt (joka on partisiipin perfekti sanasta verarmen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta verarmt (joka on partisiipin perfekti sanasta verarmen)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta verarmt (joka on partisiipin perfekti sanasta verarmen)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta verarmt (joka on partisiipin perfekti sanasta verarmen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta verarmt (joka on partisiipin perfekti sanasta verarmen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta verarmt (joka on partisiipin perfekti sanasta verarmen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta verarmt (joka on partisiipin perfekti sanasta verarmen)
(taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta verarmt (joka on partisiipin perfekti sanasta verarmen)
(taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta verarmt (joka on partisiipin perfekti sanasta verarmen)
(taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta verarmt (joka on partisiipin perfekti sanasta verarmen)
(taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta verarmt (joka on partisiipin perfekti sanasta verarmen)