verdammte

Saksa

Verbi

verdammte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verdammen
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä verdammen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verdammen
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä verdammen
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta verdammt (joka on partisiipin perfekti sanasta verdammen)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta verdammt (joka on partisiipin perfekti sanasta verdammen)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta verdammt (joka on partisiipin perfekti sanasta verdammen)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta verdammt (joka on partisiipin perfekti sanasta verdammen)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta verdammt (joka on partisiipin perfekti sanasta verdammen)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta verdammt (joka on partisiipin perfekti sanasta verdammen)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta verdammt (joka on partisiipin perfekti sanasta verdammen)