vereinige

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä vereinigen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä vereinigen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä vereinigen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä vereinigen