vereinigte

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä vereinigen
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä vereinigen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä vereinigen
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä vereinigen
  5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta vereinigt (joka on partisiipin perfekti sanasta vereinigen)
  6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta vereinigt (joka on partisiipin perfekti sanasta vereinigen)
  7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta vereinigt (joka on partisiipin perfekti sanasta vereinigen)
  8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta vereinigt (joka on partisiipin perfekti sanasta vereinigen)
  9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta vereinigt (joka on partisiipin perfekti sanasta vereinigen)
  10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta vereinigt (joka on partisiipin perfekti sanasta vereinigen)
  11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta vereinigt (joka on partisiipin perfekti sanasta vereinigen)