verengern

SaksaMuokkaa

VerbiMuokkaa

Taivutus
ind. prees. y. 2. p. verengerst
ind. prees. y. 3. p. verengert
ind. imperf. y. 3. p. verengerte
part. perf. verengert
apuverbi haben

verengern

  1. tiukentaa
  2. refl.: sich (a) verengern tiukentua

EtymologiaMuokkaa

ver- + eng + -ern