vergüteten

Saksa

Verbi

vergüteten

(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä vergüten
(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä vergüten
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä vergüten
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä vergüten
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta vergütet (joka on partisiipin perfekti sanasta vergüten)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta vergütet (joka on partisiipin perfekti sanasta vergüten)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta vergütet (joka on partisiipin perfekti sanasta vergüten)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta vergütet (joka on partisiipin perfekti sanasta vergüten)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta vergütet (joka on partisiipin perfekti sanasta vergüten)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta vergütet (joka on partisiipin perfekti sanasta vergüten)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta vergütet (joka on partisiipin perfekti sanasta vergüten)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta vergütet (joka on partisiipin perfekti sanasta vergüten)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta vergütet (joka on partisiipin perfekti sanasta vergüten)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta vergütet (joka on partisiipin perfekti sanasta vergüten)
(taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta vergütet (joka on partisiipin perfekti sanasta vergüten)
(taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta vergütet (joka on partisiipin perfekti sanasta vergüten)
(taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta vergütet (joka on partisiipin perfekti sanasta vergüten)
(taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta vergütet (joka on partisiipin perfekti sanasta vergüten)