verhandelte

Saksa

Verbi

verhandelte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verhandeln
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä verhandeln
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verhandeln
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä verhandeln
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta verhandelt (joka on partisiipin perfekti sanasta verhandeln)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta verhandelt (joka on partisiipin perfekti sanasta verhandeln)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta verhandelt (joka on partisiipin perfekti sanasta verhandeln)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta verhandelt (joka on partisiipin perfekti sanasta verhandeln)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta verhandelt (joka on partisiipin perfekti sanasta verhandeln)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta verhandelt (joka on partisiipin perfekti sanasta verhandeln)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta verhandelt (joka on partisiipin perfekti sanasta verhandeln)