verikoe

Suomi

Substantiivi

verikoe

1. kemiallinen, biokemiallinen, hematologinen tai molekyylibiologinen testi, joka tehdään tutkittavan verestä ja jolla useimmiten yritetään saada tietoa veren koostumuksesta ja siten terveydestä

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋeriˌkoeˣ/
• tavutus: ve‧ri‧ko‧e

Etymologia

• yhdyssana sanoista veri ja koe

Käännökset

1. testi, joka tehdään tutkittavan verestä

azeri: qan testi englanti: blood test saksa: Blutprobe f.

turkki: kan testi uzbekki: qon testi

Liittyvät sanat

• kokoveri
• veriplasma
• seerumi
• verinäyte

Aiheesta muualla

• verikoe Kielitoimiston sanakirjassa