vermute

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä vermuten
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä vermuten
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä vermuten
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä vermuten