vermutete

Saksa

Verbi

vermutete

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä vermuten
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä vermuten
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä vermuten
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä vermuten
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta vermutet (joka on partisiipin perfekti sanasta vermuten)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta vermutet (joka on partisiipin perfekti sanasta vermuten)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta vermutet (joka on partisiipin perfekti sanasta vermuten)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta vermutet (joka on partisiipin perfekti sanasta vermuten)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta vermutet (joka on partisiipin perfekti sanasta vermuten)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta vermutet (joka on partisiipin perfekti sanasta vermuten)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta vermutet (joka on partisiipin perfekti sanasta vermuten)