vermuteten

Saksa

Verbi

vermuteten

(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä vermuten
(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä vermuten
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä vermuten
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä vermuten
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta vermutet (joka on partisiipin perfekti sanasta vermuten)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta vermutet (joka on partisiipin perfekti sanasta vermuten)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta vermutet (joka on partisiipin perfekti sanasta vermuten)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta vermutet (joka on partisiipin perfekti sanasta vermuten)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta vermutet (joka on partisiipin perfekti sanasta vermuten)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta vermutet (joka on partisiipin perfekti sanasta vermuten)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta vermutet (joka on partisiipin perfekti sanasta vermuten)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta vermutet (joka on partisiipin perfekti sanasta vermuten)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta vermutet (joka on partisiipin perfekti sanasta vermuten)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta vermutet (joka on partisiipin perfekti sanasta vermuten)
(taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta vermutet (joka on partisiipin perfekti sanasta vermuten)
(taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta vermutet (joka on partisiipin perfekti sanasta vermuten)
(taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta vermutet (joka on partisiipin perfekti sanasta vermuten)
(taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta vermutet (joka on partisiipin perfekti sanasta vermuten)