verneinte

Saksa

Verbi

verneinte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verneinen
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä verneinen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verneinen
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä verneinen
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta verneint (joka on partisiipin perfekti sanasta verneinen)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta verneint (joka on partisiipin perfekti sanasta verneinen)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta verneint (joka on partisiipin perfekti sanasta verneinen)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta verneint (joka on partisiipin perfekti sanasta verneinen)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta verneint (joka on partisiipin perfekti sanasta verneinen)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta verneint (joka on partisiipin perfekti sanasta verneinen)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta verneint (joka on partisiipin perfekti sanasta verneinen)