verordnete

Saksa

Verbi

verordnete

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verordnen
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä verordnen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verordnen
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä verordnen
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta verordnet (joka on partisiipin perfekti sanasta verordnen)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta verordnet (joka on partisiipin perfekti sanasta verordnen)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta verordnet (joka on partisiipin perfekti sanasta verordnen)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta verordnet (joka on partisiipin perfekti sanasta verordnen)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta verordnet (joka on partisiipin perfekti sanasta verordnen)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta verordnet (joka on partisiipin perfekti sanasta verordnen)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta verordnet (joka on partisiipin perfekti sanasta verordnen)