verranto
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- matemaattinen yhtälö, jossa molemmat puolet ovat suhteita:
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋerːɑnt̪o/
- tavutus: ver‧ran‧to
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | verranto | verrannot |
| genetiivi | verrannon | verrantojen |
| partitiivi | verrantoa | verrantoja |
| akkusatiivi | verranto; verrannon |
verrannot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | verrannossa | verrannoissa |
| elatiivi | verrannosta | verrannoista |
| illatiivi | verrantoon | verrantoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | verrannolla | verrannoilla |
| ablatiivi | verrannolta | verrannoilta |
| allatiivi | verrannolle | verrannoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | verrantona | verrantoina |
| translatiivi | verrannoksi | verrannoiksi |
| abessiivi | verrannotta | verrannoitta |
| instruktiivi | – | verrannoin |
| komitatiivi | – | verrantoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | verranno- | |
| vahva vartalo | verranto- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. matemaattinen yhtälö, jossa molemmat puolet ovat suhteita
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: verrannollinen
Aiheesta muualla muokkaa
- verranto Kielitoimiston sanakirjassa