verrotte

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verrotten
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verrotten
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä verrotten
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä verrotten