verrottete

Saksa

Adjektiivi

verrottete

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta verrottet
2. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta verrottet
3. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta verrottet
4. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta verrottet
5. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta verrottet
6. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta verrottet
7. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta verrottet

Verbi

verrottete

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verrotten
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä verrotten
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verrotten
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä verrotten
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta verrottet (joka on partisiipin perfekti sanasta verrotten)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta verrottet (joka on partisiipin perfekti sanasta verrotten)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta verrottet (joka on partisiipin perfekti sanasta verrotten)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta verrottet (joka on partisiipin perfekti sanasta verrotten)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta verrottet (joka on partisiipin perfekti sanasta verrotten)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta verrottet (joka on partisiipin perfekti sanasta verrotten)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta verrottet (joka on partisiipin perfekti sanasta verrotten)