versagten

Saksa

Verbi

versagten

(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä versagen
(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä versagen
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä versagen
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä versagen
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta versagt (joka on partisiipin perfekti sanasta versagen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta versagt (joka on partisiipin perfekti sanasta versagen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta versagt (joka on partisiipin perfekti sanasta versagen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta versagt (joka on partisiipin perfekti sanasta versagen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta versagt (joka on partisiipin perfekti sanasta versagen)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta versagt (joka on partisiipin perfekti sanasta versagen)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta versagt (joka on partisiipin perfekti sanasta versagen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta versagt (joka on partisiipin perfekti sanasta versagen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta versagt (joka on partisiipin perfekti sanasta versagen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta versagt (joka on partisiipin perfekti sanasta versagen)
(taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta versagt (joka on partisiipin perfekti sanasta versagen)
(taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta versagt (joka on partisiipin perfekti sanasta versagen)
(taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta versagt (joka on partisiipin perfekti sanasta versagen)
(taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta versagt (joka on partisiipin perfekti sanasta versagen)