versammelte

Saksa

Verbi

versammelte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä versammeln
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä versammeln
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä versammeln
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä versammeln
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta versammelt (joka on partisiipin perfekti sanasta versammeln)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta versammelt (joka on partisiipin perfekti sanasta versammeln)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta versammelt (joka on partisiipin perfekti sanasta versammeln)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta versammelt (joka on partisiipin perfekti sanasta versammeln)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta versammelt (joka on partisiipin perfekti sanasta versammeln)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta versammelt (joka on partisiipin perfekti sanasta versammeln)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta versammelt (joka on partisiipin perfekti sanasta versammeln)