versammle

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä versammeln
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä versammeln
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä versammeln
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä versammeln