Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

verstas (41)

  1. metallin tai puun työstöön tarkoitettu tila

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [ˈʋerstɑs]

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi verstas verstaat
genetiivi verstaan verstaiden
verstaitten
partitiivi verstasta verstaita
akkusatiivi verstas;
verstaan
verstaat
sisäpaikallissijat
inessiivi verstaassa verstaissa
elatiivi verstaasta verstaista
illatiivi verstaaseen verstaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi verstaalla verstailla
ablatiivi verstaalta verstailta
allatiivi verstaalle verstaille
muut sijamuodot
essiivi verstaana verstaina
translatiivi verstaaksi verstaiksi
abessiivi verstaatta verstaitta
instruktiivi verstain
komitatiivi verstaine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo verstaa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
verstas-

Etymologia muokkaa

ruotsin sanasta verkstad

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

metalliverstas, nahkurinverstas, puusepänverstas, puuverstas, suutarinverstas

Aiheesta muualla muokkaa

  • verstas Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja muokkaa

Substantiivi muokkaa

verstas

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta versta