verstaube

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verstauben
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verstauben
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä verstauben
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä verstauben