verstaubte

Saksa

Adjektiivi

verstaubte

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta verstaubt
2. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta verstaubt
3. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta verstaubt
4. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta verstaubt
5. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta verstaubt
6. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta verstaubt
7. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta verstaubt

Verbi

verstaubte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verstauben
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä verstauben
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verstauben
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä verstauben
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta verstaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta verstauben)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta verstaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta verstauben)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta verstaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta verstauben)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta verstaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta verstauben)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta verstaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta verstauben)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta verstaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta verstauben)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta verstaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta verstauben)