vertraue

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä vertrauen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä vertrauen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä vertrauen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä vertrauen