verwelke

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verwelken
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verwelken
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä verwelken
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä verwelken