verwelkte

Saksa

Verbi

verwelkte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verwelken
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä verwelken
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verwelken
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä verwelken
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta verwelkt (joka on partisiipin perfekti sanasta verwelken)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta verwelkt (joka on partisiipin perfekti sanasta verwelken)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta verwelkt (joka on partisiipin perfekti sanasta verwelken)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta verwelkt (joka on partisiipin perfekti sanasta verwelken)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta verwelkt (joka on partisiipin perfekti sanasta verwelken)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta verwelkt (joka on partisiipin perfekti sanasta verwelken)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta verwelkt (joka on partisiipin perfekti sanasta verwelken)