Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vetimet (monikollinen)

  1. (arkikieltä) vaatteet

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋet̪imet̪/
  • tavutus: ve‧ti‧met

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vetimet
genetiivi vetimien
vedinten
partitiivi vetimiä
akkusatiivi –;
vetimet
sisäpaikallissijat
inessiivi vetimissä
elatiivi vetimistä
illatiivi vetimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vetimillä
ablatiivi vetimiltä
allatiivi vetimille
muut sijamuodot
essiivi vetiminä
translatiivi vetimiksi
abessiivi vetimittä
instruktiivi vetimin
komitatiivi vetimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vetime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vedin-

Etymologia muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa


Substantiivi muokkaa

vetimet

  1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta vedin
  2. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta vedin