vetimet

Suomi

Substantiivi

vetimet (monikollinen)

1. (arkikieltä) vaatteet

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋet̪imet̪/
• tavutus: ve‧ti‧met

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	–	vetimet
genetiivi	–	vetimien vedinten
partitiivi	–	vetimiä
akkusatiivi	–; –	vetimet
sisäpaikallissijat
inessiivi	–	vetimissä
elatiivi	–	vetimistä
illatiivi	–	vetimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	–	vetimillä
ablatiivi	–	vetimiltä
allatiivi	–	vetimille
muut sijamuodot
essiivi	–	vetiminä
translatiivi	–	vetimiksi
abessiivi	–	vetimittä
instruktiivi	–	vetimin
komitatiivi	–	vetimine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vetime-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	vedin-

Etymologia

• ranskan sanasta vêtement lähde?

Liittyvät sanat

• rensselit

Substantiivi

vetimet

1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta vedin
2. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta vedin