vihoittaa

Suomi

Verbi

vihoittaa (53-C) (taivutus[luo])

1. vihastuttaa

   Ja jokaiseen Juudan kaupunkiin hän teetti uhrikukkuloita polttaakseen uhreja muille jumalille; ja niin hän vihoitti Herran, isiensä Jumalan. (2. Aik. 28 (KR 1933/38))

   Myös pani hän poikansa kulkemaan tulen läpi, ennusteli merkeistä, harjoitti noituutta ja hankki itsellensä vainaja- ja tietäjähenkien manaajia; hän teki paljon sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoitti hänet. (2. Kun. 21 (KR 1933/38))

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋihoi̯t̪ːɑːˣ/
• tavutus: vi‧hoit‧taa

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: vihoittaminen
• verbit: vihoitella

Aiheesta muualla

• vihoittaa Kielitoimiston sanakirjassa