Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vilpittömyys (40)

  1. se, kun jokin on vilpitön

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋilpit̪ˌt̪ømyːs/
  • tavutus: vil‧pit‧tö‧myys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vilpittömyys vilpittömyydet
genetiivi vilpittömyyden vilpittömyyksien
partitiivi vilpittömyyttä vilpittömyyksiä
akkusatiivi vilpittömyys;
vilpittömyyden
vilpittömyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi vilpittömyydessä vilpittömyyksissä
elatiivi vilpittömyydestä vilpittömyyksistä
illatiivi vilpittömyyteen vilpittömyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vilpittömyydellä vilpittömyyksillä
ablatiivi vilpittömyydeltä vilpittömyyksiltä
allatiivi vilpittömyydelle vilpittömyyksille
muut sijamuodot
essiivi vilpittömyytenä vilpittömyyksinä
translatiivi vilpittömyydeksi vilpittömyyksiksi
abessiivi vilpittömyydettä vilpittömyyksittä
instruktiivi vilpittömyyksin
komitatiivi vilpittömyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vilpittömyyde-
vahva vartalo vilpittömyyte-
konsonantti-
vartalo
vilpittömyyt-

Etymologia muokkaa

vilpitön + -yys

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa