vinco

Italia

Verbi

vinco

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä vincere

Latina

Verbi

vincō (III) (akt. prees. inf. vincere, ind. perf. y. 1. p. vīcī, part. perf. victus) (taivutus[luo])

1. voittaa

   Veni, vidi, vici.

   Tulin, näin, voitin.