ItaliaMuokkaa

VerbiMuokkaa

vinco

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä vincere

LatinaMuokkaa

VerbiMuokkaa

vincō (III) (akt. prees. inf. vincere, ind. perf. y. 1. p. vīcī, part. perf. victus) (taivutus)

  1. voittaa
    Veni, vidi, vici.
    Tulin, näin, voitin.