vingutus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
vingutus (39)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋiŋːut̪us/
- tavutus: vin‧gu‧tus
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vingutus | vingutukset |
genetiivi | vingutuksen | vingutusten vingutuksien |
partitiivi | vingutusta | vingutuksia |
akkusatiivi | vingutus; vingutuksen |
vingutukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vingutuksessa | vingutuksissa |
elatiivi | vingutuksesta | vingutuksista |
illatiivi | vingutukseen | vingutuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vingutuksella | vingutuksilla |
ablatiivi | vingutukselta | vingutuksilta |
allatiivi | vingutukselle | vingutuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vingutuksena | vingutuksina |
translatiivi | vingutukseksi | vingutuksiksi |
abessiivi | vingutuksetta | vingutuksitta |
instruktiivi | – | vingutuksin |
komitatiivi | – | vingutuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vingutukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
vingutus- |
Etymologia muokkaa
johdos verbistä vinguttaa (vingut- + -us)
Käännökset muokkaa
1. vinguttaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- vingutus Kielitoimiston sanakirjassa