Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vingutus (39)

  1. vinguttaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋiŋːut̪us/
  • tavutus: vin‧gu‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vingutus vingutukset
genetiivi vingutuksen vingutusten
vingutuksien
partitiivi vingutusta vingutuksia
akkusatiivi vingutus;
vingutuksen
vingutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi vingutuksessa vingutuksissa
elatiivi vingutuksesta vingutuksista
illatiivi vingutukseen vingutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vingutuksella vingutuksilla
ablatiivi vingutukselta vingutuksilta
allatiivi vingutukselle vingutuksille
muut sijamuodot
essiivi vingutuksena vingutuksina
translatiivi vingutukseksi vingutuksiksi
abessiivi vingutuksetta vingutuksitta
instruktiivi vingutuksin
komitatiivi vingutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vingutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vingutus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä vinguttaa (vingut- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa