SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

vinkua (52-G) (taivutus)

  1. tehdä vihlovan korkeata ääntä; vikistä, kitistä, vonkua, ulista, kiljua, inistä
    Saranat vinkuvat ikävästi.
  2. (arkikieltä) valittaa (kuvaannollisesti)

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: ['ʋiŋ.ku.ɑ̝ˣ]

EtymologiaMuokkaa

  • itämerensuomalainen kantasana [1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • vinkua Kielitoimiston sanakirjassa

InkeroinenMuokkaa

VerbiMuokkaa

vinkua

  1. vinkua

KveeniMuokkaa

VerbiMuokkaa

vinkua

  1. vinkua

MeänkieliMuokkaa

VerbiMuokkaa

vinkua

  1. vinkua

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • vinkua Meänkielen sanakirjassa

VatjaMuokkaa

VerbiMuokkaa

vinkua

  1. vinkua

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • vinkua Eesti Keele Instituutin vatjan kielen sanakirjassa (viroksi)

ViitteetMuokkaa

  1. vinguma Eesti etümoloogiasõnaraamat. Eesti Keele Instituut. Viitattu 14.3.2020. (viroksi)