SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

virke (48-A)

  1. (kielitiede) yhden tai useamman yhteenkuuluvan lauseen muodostama kielellisen ilmaisun kokonaisuus
    Kirjoitettu virke alkaa isolla alkukirjaimella ja päättyy pisteeseen, huutomerkkiin tai kysymysmerkkiin. Virkkeen lauseet erotetaan pilkulla, ajatusviivalla tai puolipisteellä. (yleensä pilkulla)
    Virkkeen lauseet ovat keskenään rinnasteisia tai alisteisia.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋirke/

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi virke virkkeet
genetiivi virkkeen virkkeiden
virkkeitten
partitiivi virkettä virkkeitä
akkusatiivi virke;
virkkeen
virkkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi virkkeessä virkkeissä
elatiivi virkkeestä virkkeistä
illatiivi virkkeeseen virkkeisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi virkkeellä virkkeillä
ablatiivi virkkeeltä virkkeiltä
allatiivi virkkeelle virkkeille
muut sijamuodot
essiivi virkkeenä virkkeinä
translatiivi virkkeeksi virkkeiksi
abessiivi virkkeettä virkkeittä
instruktiivi virkkein
komitatiivi virkkeine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

virkerakenne

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • virke Kielitoimiston sanakirjassa
  • virke Tieteen termipankissa

NorjaMuokkaa

VerbiMuokkaa

virke

  1. toimia
  2. tehota, vaikuttaa johonkin
  3. vaikuttaa joltakin

RuotsiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

virke (yks. määr. virket, ei monikkoa)

  1. puutavara
    sågat virke
    sahatavara