virke
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (kielitiede) yhden tai useamman yhteenkuuluvan lauseen muodostama kielellisen ilmaisun kokonaisuus
- Kirjoitettu virke alkaa isolla alkukirjaimella ja päättyy pisteeseen, huutomerkkiin tai kysymysmerkkiin. Virkkeen lauseet erotetaan pilkulla, ajatusviivalla tai puolipisteellä. (yleensä pilkulla)
- Virkkeen lauseet ovat keskenään rinnasteisia tai alisteisia.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋirke/
- tavutus: vir‧ke
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | virke | virkkeet |
genetiivi | virkkeen | virkkeiden virkkeitten |
partitiivi | virkettä | virkkeitä |
akkusatiivi | virke; virkkeen |
virkkeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | virkkeessä | virkkeissä |
elatiivi | virkkeestä | virkkeistä |
illatiivi | virkkeeseen | virkkeisiin virkkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | virkkeellä | virkkeillä |
ablatiivi | virkkeeltä | virkkeiltä |
allatiivi | virkkeelle | virkkeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | virkkeenä | virkkeinä |
translatiivi | virkkeeksi | virkkeiksi |
abessiivi | virkkeettä | virkkeittä |
instruktiivi | – | virkkein |
komitatiivi | – | virkkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | virkkee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
virket- |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Norja muokkaa
Verbi muokkaa
virke
Ruotsi muokkaa
Substantiivi muokkaa
virke n. (yks. määr. virket [luo], ei monikkoa)
- puutavara
- sågat virke
- sahatavara
- sågat virke