virtaava

Suomi

Adjektiivi

virtaava

1. uomassaan kulkeva, juokseva

Etymologia

• 1. partisiippi verbistä virrata akt.

Verbi

virtaava

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä virrata

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	virtaava	virtaavat
genetiivi	virtaavan	virtaavien (virtaavain)
partitiivi	virtaavaa	virtaavia
akkusatiivi	virtaava; virtaavan	virtaavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	virtaavassa	virtaavissa
elatiivi	virtaavasta	virtaavista
illatiivi	virtaavaan	virtaaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	virtaavalla	virtaavilla
ablatiivi	virtaavalta	virtaavilta
allatiivi	virtaavalle	virtaaville
muut sijamuodot
essiivi	virtaavana	virtaavina
translatiivi	virtaavaksi	virtaaviksi
abessiivi	virtaavatta	virtaavitta
instruktiivi	–	virtaavin
komitatiivi	–	virtaavine