Substantiivi

muokkaa

virvoke (48-A)

  1. virvoitusjuoma tai muu virkistystarkoituksessa nautittava
    Täti tarjosi itse tekemäänsä jäätelöä virvokkeeksi.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋirʋokeˣ/
  • tavutus: vir‧vo‧ke

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi virvoke virvokkeet
genetiivi virvokkeen virvokkeiden
virvokkeitten
partitiivi virvoketta virvokkeita
akkusatiivi virvoke;
virvokkeen
virvokkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi virvokkeessa virvokkeissa
elatiivi virvokkeesta virvokkeista
illatiivi virvokkeeseen virvokkeisiin
virvokkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi virvokkeella virvokkeilla
ablatiivi virvokkeelta virvokkeilta
allatiivi virvokkeelle virvokkeille
muut sijamuodot
essiivi virvokkeena virvokkeina
translatiivi virvokkeeksi virvokkeiksi
abessiivi virvokkeetta virvokkeitta
instruktiivi virvokkein
komitatiivi virvokkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo virvokkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
virvoket-

Etymologia

muokkaa

virota + -ke[1]

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

virvokeautomaatti, virvokejuoma, virvokekoju

Aiheesta muualla

muokkaa
  • virvoke Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”virvoke”.