Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

visva (9)

  1. ohutjuoksuinen (kirkas tai kellertävä) kudosten tulehduserite, märkä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋisʋɑ/
  • tavutus: vis‧va

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi visva visvat
genetiivi visvan visvojen
(visvain)
partitiivi visvaa visvoja
akkusatiivi visva;
visvan
visvat
sisäpaikallissijat
inessiivi visvassa visvoissa
elatiivi visvasta visvoista
illatiivi visvaan visvoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi visvalla visvoilla
ablatiivi visvalta visvoilta
allatiivi visvalle visvoille
muut sijamuodot
essiivi visvana visvoina
translatiivi visvaksi visvoiksi
abessiivi visvatta visvoitta
instruktiivi visvoin
komitatiivi visvoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo visva-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

visvasyylä

Aiheesta muualla muokkaa

  • visva Kielitoimiston sanakirjassa