vorläse

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä vorlesen (sivulauseessa; päälauseessa läse vor)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä vorlesen (sivulauseessa; päälauseessa läse vor)